  Saanut syntyessään nimen Isaiah Seong Min Choi, joista etunimi tuli vanhempien toimesta valikoitua sen kristillisten juurien vuoksi | j | Toinen nimi, Miyako, puolestaan tarkoittaa kanjiksi muotoiltuna; Mi (美) "kaunis", Ya (夜) "ilta" ja Ko (子) "lapsi" | Kutsutaan nimellä Gina, sillä kehottaa ensiesittelyiden jälkeen käyttämään kyseistä nimitystä Giannan sijaan Syntynyt 19. syyskuuta vuonna 1995 Gangnamissa, Soulissa, Etelä-Koreassa | 30 syksyinen | Mies, hetero, vähän tavoittamaton sinkku | Perhettä värittävät kasino- ja hotellialan bisneksiä pyörittävä perheenpää, isä Hideyoshi Aoyama, kodinhengettärenä toimiva ja seurapiireissä ahkeraan edustava äiti Megumi Aoyama, sekä nelisen vuotta vanhempi pianistisisko Isabelle Aoyama Työskentelee syyttäjänä piirikunnan syyttäjänvirastossa (Harris County District Attorney's Office) | Lukeutuu | Tällä hetkellä keskittynyt luomaan soolouraa itselleen | Asuttaa River Oaksissa sijaitsevaa kerrostalokolmiota, jonka niin sanottu ylimääräinen huone on omistettu yksinomaan sellonsoitolle MAINE Yhtenä klassisen musiikin lupaavana tähdenlentona Gina on valtaväestölle tuntematon kasvo, joka tulee yleensä tunnistetuksi musiikkilajinsa harrastajien ja sitä seuraavien keskuudessa, sekä toisinaan lehtihyllyllä nojailevan, kulttuurin harrastajille omistetun lehden kansissa. Pääsääntöisesti sellisti viettääkin rauhaisaa, ulkopuolisten silmään tavallista elämää, mistä puuttuvat kokonaan valtamediaa ja roskalehtiä kiehtovat aspektit – varakkaan perheen vesan titteli ja River Oaksin naapurustossa asutettu kolmio kun eivät yksinään riitä herättämään huomiota viihdeteollisuuden keskiössä. Klassisen musiikin piireissä nainen tunnetaan vivahteikkaasta, eläytyvästä, että täydellisyyttä tavoittelevasta tekniikastaan tuottaa sulosointuja sellollaan. Jo lapsuudessaan neron leiman saanut kykenee soittamaan miltei virheettömästi vain hetkeä aikaisemmin kuullun, itselleen täysin tuntemattoman kappaleen, kuin vanha tekijä konsanaan – naisen kuulomuisti onkin aivan omaa luokkaansa, kiitosten suuntautuen muun muassa absoluuttiselle sävelkorvalle. Maailmaa nähnyt tiedetään myös siitä muusikon uraa määrittävästä seikasta, nimittäin saavutuksista; yleisöä on ilahdutettu niin nimekkäiden kuin paikallisten orkestereiden kokoonpanoon kuuluvana osana, että esiintymällä erilaisissa tilaisuuksissa, joista viimeisenä mainittua harrastetaan tällä hetkellä aktiivisemmin, sellistin pitäessä hengähdystaukoa maailmanvalloituksestaan. Satunnaisesti käydään myös vetämässä soittotunteja omien opettajien ja mentoreiden oppilaille.   MENNEISYYS Kun lapsitähtenä näyttelijän uransa aloittanut Cheon So Yeon katosi pariksi vuodeksi valokeilasta, ei kukaan osannut ihmetellä asiaa sen kummemmin. Todennäköisesti monet ajattelivat silloin 19 vuotta täyttäneen, Nation’s little sister -nimityksen saaneen nuoren keskittyneen yliopisto-opintoihinsa, jotka tämä oli tiedetysti sinä vuonna aloittanut, missä ei aivan metsään menty; opintojen ollen kuin ollenkin syy hiljaiselolle, ainakin ensimmäisen puolen vuoden verran. Se, mitä sen jälkeen tapahtui, ei koskaan vuotanut julkisuuteen sellaisenaan, vaan satumaisin rusetein kaunisteltuina, joiden erheellisyyden So Yeon päätyi oikomaan vasta kymmeniä vuosia myöhemmin. Nimittäin noin kuutisen kuukauden verran suoritettujen opintojen kohdilla nuori naisenalku huomasi olevansa raskaana vain parisen viikkoa aikaisemmin kotiinsa Yhdysvaltoihin palanneelle sydänkäpyselleen ja golfaajan lupaukselle, Eric Choille. Mikä vanhemmille paljastuessa aiheutti varsinaisen härdellin, ja minkä päätteeksi high schoolissa toisiinsa useampi vuosi takaperin Ericin vaihto-oppilasvuonna törmänneet, että rakastuneet, astelivat avioon nopealla aikataululla järjestettyjen häiden saattelemana. Ja joista kuukausia myöhemmin putkahti maailmaan kaksostytöt Joanna Hye Rin Choi ja Diana Ye Eun Choi. Siihen aikaan poikkeuksellisen valinnan tehneet ja samalla vanhahkoa, aasialaista ajatusmallia rikkoneet päättivät rakentaa perhearkensa Ericin synnyinmaan, Yhdysvaltojen, sijaan Etelä-Koreaan, jossa So Yeon oli koko elämänsä viettänyt, ja mistä aikanaan Ericin vanhemmat olivat toiselle mantereelle muuttaneet. Tietenkään päätös ei kokonaisuudessaan ollut täysi-ikäisten, mutta silti edelleen vanhempiensa siipien alla elävien parikymppisten ajettavissa, vaan se tehtiin yhdessä molempien osapuolien perheiden päiden kanssa, jotka päätyivät priorisoimaan niin lapsuudesta asti rakennetun So Yeonin uraa, kuin myöskin molemminpuolisten isovanhemmiksi tulleiden kykeneväisyyttä avustaa lasten kasvatuksessa. Joten perinteisen tyttärensä aviomiehen hoteisiin luovuttamisen sijaan So Yeonin vanhemmat toivottivat tervetulleeksi tyttären lisäksi myös vävynsä asumaan siipensä alle. Arki pyörikin sangen mutkattomasti So Yeonin jatkettua opintojaan lastenhoidon ohella, kun taas Eric työsti jalansijaa itselleen Aasian golf-piireissä tavoitellen jo vuosia povattua läpimurtoa uralleen. Eikä ottanut aikaakaan, vain alle pari vuotta kaksosten syntymästä, kun perhe vastaanotti uudemman kerran raskausuutiset. Ja aivan kuten ensimmäisellä kerralla, lapsen sukupuolta jaksettiin arvuutella oikein olan takaa, tosin tällä kertaa Eric tuli ilmaisseeksi neutraaliuden sijasta toiveen pojasta tasoittamaan naisvaltaa, että ottamaan aikanaan paikan perheen johtohahmona. Se harras toive tuli kuitenkin haudattua takapihan multiin, kun tulokas paljastui tyttäreksi ja ensimmäisen raskauden tavoin perhe sai yhden lisäyksen sijaan tuplat, jotka synnyttyään ristittiin nimillä Hannah Dan Ah Choi ja Leah Seol Ah Choi. Uusien perheenlisäyksien myötä talo, joka oli tuntunut ennen näiden saapumista nippa nappa riittävältä kuusihenkiselle perheelle, kävi kuitenkin nopeasti pieneksi, minkä johdosta kahdeksanpäinen seurakunta suuntasi katseensa arvostettuun Gangnamin naapurustoon ja siellä sijaitsevaan, moderniin asuintaloon, josta tulikin kauppakirjojen vaihdettua omistajaansa perheen uusi koti. Ja sillä kertaa jälleen tauolle niin opinnoistaan kuin urastaan jättäytynyt So Yeon vannotti lapsikatraan ollen siinä, olihan neljässä lapsessa jo aivan tarpeeksi ohjelmaa niin toistamiseen vanhemmiksi tulleille kuin myös samassa osoitteessa asuville isovanhemmille. Eikä itsensä golf-rintamalla läpi lyönyt Eric lähtenyt muuta vaatimaankaan. Ainakaan seuraavaan puoleentoista vuoteen. Vähitellen kuitenkin se jo kertaalleen haudattu toive kaksilahkeisesta perheenlisäyksestä muistutti itsestään ja So Yeonin epäonneksi livahti aina tuon tuosta mukaan keskusteluihin. Jonkin aikaa siitä käytiinkin varsinaista kädenvääntöä, kunnes pariskunta pääsi yhteisymmärrykseen siitä, että viides lapsi tulisi jäämään viimeiseksi, olisi se sitten toivottu, uudenlainen lisäys tai vastaavasti vahvistus naisvallan riveihin. Kolmatta settiä kaksosia pelkäävälle So Yeonille olikin suoranainen helpotus, kun positiivisen raskaustestin myötä ilmennyt raskaus eteni edellisistä poiketen sangen vaivattomasti – ruusuilla tanssien, jos tämän sanoja oli lainaaminen – ja kahden sijasta perheeseen oli saapumassa vain yksi suu lisää ruokittavaksi. Joka viimein syyskuisena päivänä syntyessään toi sen toivotun lisäyksen lapsikatraaseen, saaden siinä ohella Dal- kutsumanimen sijaan virallisemman litanian; Isaiah Seong Min Choi. Kuuksi ennen syntymäänsä kutsuttu Isaiah viettikin sangen helpon ja turvatun lapsuuden kaksikielisten vanhempiensa, että Gyeonsangin murretta puhuvien isovanhempiensa hellässä huomassa. Sekä milloin mistäkin keskenään tappelevien siskojen ympäröimänä, joiden hius- ja meikkileikkien kohteeksi, nukeksi, pääsi jo varhain. Ei siis ollut mitenkään tavaton näky, että vuorojaan kunnioittamattomat siskot nahistelivat siitä, kuka pääsisi seuraavaksi toteuttamaan visioitaan pikkuveljensä vaaleanpunaisin hiuspompuloin ja timantein pinnein koristeltuun hiuskuontaloon, joka vähät välitti näiden touhuista istuen hyvänä hiusmallina aloillaan lattialla ja väritti värityskirjaa tai luki uutta kuvakirjaansa. Siskojen kaoottisuus ja kovaäänisyys kävivätkin tutuksi asiaksi niitä päivittäin kokevan oppiessa sulkemaan ympärillään vallitsevan hälinän mielestään keskittyessään omiin tekemisiinsä siksi aikaa, mitä itse malttoi – välillä kun siskojen tanssituokiot olivat niin mielenkiintoisia, että niihin oli pakko päästä jo hetken jälkeen mukaan. Toisin sanoen perheen kuopus osoittautui jo varhain lehmänhermoiseksi, rauhalliseksi tapaukseksi, jonka vähäisetkin levottomuudet tuli hoidettua siskojen toimesta. Mitä sitten tuli isommaksi vartuttaessa ja oppivelvollisuuden osuessa kohdille, seurasi Isaiah samaa, siskojensa aikaisemmin aloittamaa polkua; aina päiväkodista alakoulun puoliväliin asti opetus tapahtui englanniksi – vanhempien halutessa varmistaa sen, että jälkikasvu oppi niin kotona suurimman osan ajasta puhutun korean lisäksi myös yleismaallisemman, sekä samalla isän äidinkieleksi luetun jalon taidon. Mikä omalta osaltaan valmisti lapsikatrasta ennemmin ja myöhemmin koittavaan muuttoon Yhdysvaltojen maaperälle, sen osuessa juuri siihen saumaan, kun Isaiahin oli määrä siirtyä kolmannelta luokalta neljännelle. Syynä muutokselle toimi isän alati kasvava, menestyksekkäämpi ura, jolle USA sattui tarjoamaan paremmat puitteet, joten äidin vakaasti seilaava näyttelijättären pesti sai tällä kertaa olla myötä antavan saappaissa. Mistä alkoikin niin uudenlaiseen arkeen, yhteiskunnan normeihin kuin myös korealaisesta koulusysteemistä eroavaan koulunkäyntiin opettelu. Siirtymä ei kuitenkaan ollut niin helppo kuin ehkä vanhemmat olivat kaavailleet; Souliin jääneiden isovanhempien jättämä lovi lapsikatraan hoitoapuun osoittautui odotettua suuremmaksi siitäkin huolimatta, että isän puoleiset isovanhemmat yrittivät sitä parhaansa mukaan paikkailla, ja erityisesti nuorimmilla kaksosilla oli alkuun ongelmia sopeutua Houstoniin, mikä näkyi koulunkäyntiä heijastavissa arvosanoissa. Nuoremmista kaksossiskoista poiketen perheen vanhimmat puolestaan asettuivat lähes moitteettomasti uuteen arkeen, Isaiah mukaan lukien, joka jatkoi sitä tyypillistä täyden kympin riviään, mitä ei häirinnyt edes toisinaan äidin mukana tehty Etelä-Korea – Yhdysvallat -välin ravaaminen. Teini-ikä päihde- ja suhdesekoiluineen tuli ja meni melkein yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, asettaen high schoolin viimeisen luokan aloittaneelle tärkeän, omaa elämää koskevan päätöksen äärelle; mennäkkö tyypillisten aasialaisten vanhempien odotusten mukaisesti lukemaan itsensä pankkiiriksi, lakimieheksi tai lääkäriksi, vaiko seurata siskojen luovimaa polkua aivan muille urateille. Varsinaisia paineita siihen ei ollut vanhempien osalta asetettu, olihan jo yksi siskoista aloittanut ja melkein samaan henkäykseen lopettanut pankkiirin opinnot ja suunnannut mielenkiintonsa tapahtumasuunnitteluun, toinen taas valmistumassa floristiksi, kolmas hypännyt kosmetologin ja meikkitaiteilijan opintoihin, ja neljäs tähdännyt valokuvaajaksi – mitkä olivat mahdollisia vain ja ainoastaan sen vuoksi, ettei vanhemmilla ollut tahtoa, eikä erityisesti äidillä, oikeuttakaan päättää muuta näiden puolesta. Kuitenkin sen verran kunnianhimoa ja täydellisyyttä hipovat arvosanat Isaiah tiedosti omaavansa, että ymmärsi ovien olevan auki hyvin paljolti mihin tahansa, jos jatkaisi samalla, totutulla linjalla. Ja sen ajatuksen ajamana päädyttiin Houstonin yliopiston tarjoamaan liiketalouden undergraduate programiin, mistä parisen vuoden päästä vastaanotettiin hyväksymiskirje Harvardin lakiopintoihin. Muutto melkein 3 tuhannen kilometrin päähän oli yhtä tunteellinen äidille kuin vuosi sitten tapahtunut nuorimmaisen siskon pesästä lento ja siitä vaivaantunein tunnelmin tuleva lakimies pakkasi viimeiset omaisuutensa rippeet mukaansa ennen kuin suuntasi Massachusettsin osavaltioon kokeilemaan ensimmäistä kertaa omia siipiään. Lakiopinnot uudessa kaupungissa lähtivät käyntiin mukavasti ja kilpailuhenkinen opiskeluympäristö tarjosi Isaiahille juuri sen, mitä oltiin jo pidempään kaivattu; uudenlaista haastetta. Ne kolme vuotta hurahtivatkin nopeasti niin opintojen kuin kahden miltei peräkkäin arkeen ängenneen heilan parissa, joista viimeisin oli jo vuoden seurustelun päätteeksi vaatimassa avioliittoon astelua ja tullen sitäkin nopeammin kitkettyä pois elämästä – alkavaan uraansa keskittyneelle mikään ei ollut suurempi turn off kuin jo pelkät puheet avioliiton kahleista. Opintojen tullessa päätökseensä oli Isaiahilla jälleen edessään valintoja, joista yhteen päädyttiin tarttumaan. Kaikkien yllätykseksi vastavalmistunut ei jäänytkään Massachusettsiin tai suunnannut New Yorkiin, vaan palasi Houstoniin ja Teksasin bar examin läpäistyään luovi tiensä syyttäjänviraston palkkalistoille. Opinoissaan jo varhaisessa vaiheessa syyttäjän uraan ja rikosoikeuden pariin gravitoinut kun ei ollut syttynyt ajatukselle puolustusasianajajan pestistä pidettyään valtiollista pestiä kunnianhimoisempana. Ja sillä tiellä mies kulkee nykyäänkin; apulaissyyttäjän (ADA) virassa toimien murhiin keskittyneessä yksikössä.   LUONNE Kohtelias naapurintyttö lienee yleisin ilmaus, mitä annetaan vastaukseksi Ginan persoonasta kysyttäessä. Mitään silmiinpistävää tai mieleenpainuvaa ei naisesta juurikaan osata lähteä osoittamaan niiden kiltin tytön imagoon tyypillisten piirteiden lisäksi. Hieman tarkemmin mietittäessä jotkut pystyvät myös toteamaan sen ilmiselvän faktan, mitä moni ei tulisi ajatelleeksi, että kyseinen neito käyttäytyy suorastaan orjallisen korrektisti virallisemmissa tilanteissa, sekä ennen kaikkea edustaessaan itseään tai perhettään. Gina onkin kasvatettu vanhoillisen aasialaisen ajatusmallin mukaisesti, jonka mukaan naisen kuuluu olla vieno, rauhallinen, alistuvainen, sekä lempeä kuin kirsikankukkanen, mikä tukee ensivaikutelman antamaa kuvaa vain entisestään. Todellisuus ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen – ylipäätään nainen itse ei ole niin mustavalkoinen luonteeltaan, josta on tarkemmin silmäiltäessä havaittavissa puolia, jotka samaan aikaan aiheuttavat ristiriitaa, että yhdenmukaisuutta toimissa. Toisin sanoen epävirallisemmassa tilanteessa Ginaan tutustuneet pystyvät vahvistamaan muiden näkemän ja nimeämän naapurintyttömäisyyden vain murto-osaksi sitä todellista persoonaa. Voisi oikeastaan sanoa, että naisesta onkin havaittavissa kolikon molemmat puolet, jotka taistelevat jatkuvasti keskenään – opetusten ja vaatimusten paini ydinpersoonan kanssa on jokapäiväistä, vaikka äärettömän usein annetaankin lopulta periksi omille mielihaluille, sitä kautta antaen ilmi toistakin puolta itsestä. Ilmiannetun tyyneyden ja kohteliaisuuden pohjalla piilee nimittäin siellä aina lymynnyt kapinahenki, joka on kautta elämän pelannut omilla säännöillään ja onnistunut tekemään niin löytämällä porsaanreikiä kasvatuksesta, joiden kautta ollaan luikerreltu karkuun tiettyjä aspekteja ja oikeutettu olemaan täydellisesti nöyrtymättä aasialaisen kulttuurin naisihanteeseen – niinkin taidokkaasti, että äidin pasmat saatiin kerta toisensa jälkeen aivan sekaisin omalla pyörityksellä. Omaa etua ollaankin alusta alkaen osattu ajaa, huomaamattomasti tietenkin. Ja vähemmän huomaamattomasti silloin, kun rakkaan äidin silmä on välttänyt hetkeksikin aikaa; kainon ja elegantin naisen kasvatuksen vastaisesti ollaan oltu ensimmäisenä kahlaamassa lammikkoon noutamaan sinne joutunutta huivia tai juoksemaan pitkin käytäviä, jotta päästäisiin vain sutjakkaammin asetettuun päämäärään. Kuplivainen ja pelkäämätön kuuluvat myös lähtemättömäksi osaksi Ginaa. Eläväiselle, tavattoman hyväntuuliselle, sekä muihin vaivattomasti tutustuvalle tapaukselle peukaloiden pyörittely ja sohvalla loikoileminen ovat ehdoton ei tekeväiselle naiselle, joka rakastaa aivan luvattoman paljon imuroimista poskettoman kalliilla Dysonillaan – rakkauden ollen niin syvää, että välillä olemattomille pölyille annetaan kyytiä kahdestikin päivässä, jos tekemisenpuute iskee. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö pystyttäisi viettämään rauhallisia kotipäiviä tai vajoamaan useiksi tunneiksi sellonsoiton saloihin, vaan nimenomaan sitä, ettei toimettomuus istu mieleen. Rakkaus imurointia, ylipäätään siivoamista, pyykinpesua ja muita kodinaskareita kohtaan tuokin omalta osaltaan ilmi lapsuuden takaamaa helppoutta ja parempiosaista taustaa, sillä eihän todellisen kodinhengettären virkaa ole naiselle opetettu; rikkaiden näkökulmasta kauniimman sukupuolen edustajien tehtävä kun on huolehtia siitä, että kodin ylläpitoon palkattu henkilöstö hoitaa työnsä, sekä ennen kaikkea toimia kotinsa ja aviomiehensä koristeena. Joten useimman niin arkipäiväiset – ja inhoamat – asiat kuin pölyjen pyyhintä tai lattioiden pesu, ovat Ginalle omilleen muuttamisen mukana tullutta mukavaa, että aikaansaavaa vaihtelua. Ja taustojensa tuoman etuoikeutuksen vuoksi nainen ei pelkää tuoda ilmi mielipiteitään, saati ilmaista itseään erityisesti silloin, kun kokee jonkun yrittävän rajoittaa tekemisiään. Hyväksi koettua ideaa kun ei suostuta mistään hinnasta jättää toteuttamatta ja niinpä usein siinä vaiheessa se laitetaan käymään toteen, vastalauseista viis. Ylipäätään naisen itseilmaisu on selkeää, mutta kohteliaisuuden nimissä kylmiltään tehtävää töksäyttelyä ja räiskyviä tunteita pyritään pehmentämään, että peittämään parhaan mukaan – yritysten romuttuessa siinä vaiheessa, kun sekaan ilmaantuu pienikin niihin kuulumaton sirpale. Ei siis ole tavatonta, että kiukkuaan peittelevä saa kohteliaan hymynsä vaikuttamaan muiden silmissä enemmänkin uhkaavalta, pelottavalta vaateelta kuin mitä sillä alun perin onkaan tarkoitettu. Suuttumus ja siihen kytkeytyvät tunteet ovat myös haasteellisia hillitä, erityisesti turhautuminen, minkä iskiessä kunnolla päälle päätyy nainen vuodattamaankin kyyneleitä sen tähden – näin ollen turhautuen asiasta vain enemmän. Kuitenkin tarpeeksi suutahtaessaan Gina jättää kiljumisen ja vaahtoamisen välistä, aloittaen mykkäkoulun. Ja minkä aikana hermoille istunutta osapuolta mulkoillaan kiukkuisesti, mutta samaan aikaan osoitetaan selkein vihjauksin ja osoituksin, mistä herneet on tullut vedettä nenään. Toisin sanoen naisen kanssa ei joudu turhan kauaa leikkimään arvuutteluleikkiä siitä, mikä toimii suuttumuksen syynä. Eikä sitä myöskään jakseta kantaa sovintoa pidemmälle. Suhderintamalla Gina on hyvinkin tottunut lyhytlentoisiin romansseihin, jotka ovat kariutuneet joko kilpailuhengen sotkeutuessa rakkauteen tai sitten oman, sellonsoittoon suunnatun omistautumisen vuoksi. Ylipäätään klassisen muusikon kutsumus on niin vahvaan juurtunut naiseen, että sen rinnalla myös joidenkin kirjoissa yleissivistyksen piiriin kuuluvaksi luokitellut asiat ovat suoranaista hepreaa sellistille. Ei siis liene ihme, että oman musiikkilajin edustajat on koettu turvallisimmaksi vaihtoehdoksi deittailun suhteen, mutta samalla kuivaksi mielenkiinnonkohteiden ollen välillä niinkin yhteneviä, ettei kumpikaan opi toisiltaan mitään uutta. Ja sitähän Gina janoaa, uuden oppimista. Kumppanina ollaankin hyvin huomionhakuisia - siitäkin huolimatta, ettei menneessä kyetty antamaan sitä tasavertaisesti takaisin -, pitäen huolen siitä, ettei toinen osapuoli varmastikaan pääse unohtamaan puolikastaan, missä onnistutaan olemaan välillä erittäinkin luovia. Minkä lisäksi halutaan olla siellä missä toinenkin, mikä jo itsessään tuo tarpeeksi tyytyväisyyden tunnetta naiselle.   ULKONÄKÖ - korvista ja sieraimista näkee kun alkaa hermostua; sieraimet tuppaavat laajentumaan ja korvat liikahtamaan pingottuneiden leukapielien kiristyessä   MUUTA ▷ Äidinkielenä korea ja englanti, joista ensimmäisenä mainittua puhuu Gyeonggin murteella (toiselta nimitykseltään Soulin murre) ▷ Paha tapa naksautella sormia ▷ Kansalaisuus - ▷ Jonkin sortin koreanpaikankammo. Vaikkakin itse henkilöltä kysyttäessä korjaa vihaavansa siltoja yms. - ironista kylläkin ▷ Ei ole lainkaan aamuihminen - tarvitsee herätäkseen useamman herätyksen ja siltikin on kohmeessa seuraavan tunnin ▷ Vasenkätinen ▷ Molemminpuoliset isovanhemmat kristittyjä, mikä ei kuitenkaan ole siirtynyt vanhemmilta eteenpäin, näin ollen määrittelee itsensä kaikessa hiljaisuudessa ateistiksi ▷ Korealaiselta iältään 31 ▷ Perso makealle |